Kääk! Nyt lakia muuttamaan!

Demokraattisessa yhteiskunnassa lait heijastavat yhteiskunnan arvoja. Niin kuin edellisessä kirjoituksessa todettiin, lapsikäsitys on ajan saatossa muuttunut, ja nykyään ajatellaankin lapsilla olevan oikeus olla mukana käsittelemässä itselle merkityksellisiä asioita. Lastensuojelussa, jos missä, pöydällä on lapsen kannalta juuri niitä. Lastensuojelussa osallisuuden toteutuminen määrittyy siinä, missä määrin lapsi kokee olevansa mukana määrittämässä, toteuttamassa ja arvioimassa hänen hyvinvointinsa eteen tehtävää työtä. Kokemus osallisuudesta vaikuttaa siihen, miten hän ja hänen perheensä pystyy ottamaan vastaan apua – siis siihen, mitä hyötyä lastensuojelun ponnistuksilla on. Median luoma kuva lastensuojelusta antaa helposti sellaisen käsityksen, että eipä siinä ole lapsilta mitään kyselty. Toden totta, median huomioimissa tapauksissa ei varmasti olekaan – ainakaan oikein! Pohjolakoti Muhokseen liittyvään kohuun viitaten eräs kokemusasiantuntija nosti esille tyypillisen ajatuskulun: kun jotain kamalaa tulee ilmi, niin paniikissa rynnätään muuttamaan lakia. Mutta onko laki huono? Mitä se oikeastaan sanoo?

Lasten oikeus osallisuuteen on itse asiassa suojattu erittäin vahvasti lainsäädännöllä. Perustana sille on kansainvälinen YK:n Lasten oikeuksien yleissopimus, jonka mukaan osallisuus on yksi kaikkea viranomaistoimintaa läpäisevä perusoikeus. Suomen perustuslaista lähtien lainsäädäntö takaa kaikille oikeuden saada tietoa häntä koskevista asioista ja oikeuden ilmaista mielipiteensä niistä, myös lapsille. Sosiaalilainsäädäntö korostaa lapsen edun toteutumista. Sama punainen lanka kulkee johdonmukaisesti myös lastensuojelulaissa. Lastensuojelulaki puuttuu vielä erityisesti lasten osallisuuteen:

”Lapsen ja nuoren mielipide ja toivomukset

Lapselle on hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla turvattava oikeus saada tietoa häntä koskevassa lastensuojeluasiassa ja mahdollisuus esittää siinä mielipiteensä. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa, lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin. ”

-Lastensuojelulaki 5§

Siinähän se on! Toteutus on sen verran tiivis, että sitä on syytä hieman pilkkoa ja pureskella. Nostaisin sieltä esiin muutaman tärkeän kohdan: lapsen oikeuden saada tietoa ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla, oikeuden ilmaista mielipiteensä (edelleen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla) sekä sen, että nämä mielipiteet tulisi huomioida. Miten? Lakikirja ei anna siihen vastausta, mutta onneksi Lastensuojelun käsikirja auttaa.

Lapsen oikeus saada tietoa

Selvää on, että lapsi ei voi tuntea osallisuutta, ellei tiedä mitä on tekeillä. Lastensuojelun prosessit, roolit, velvollisuudet ja oikeudet eivät ole itsestään selviä tai edes helposti ymmärrettäviä aikuisellekaan. Miten ne näyttäytyvät lapselle, joka on jo pitkään ohjannut kaiken kapasiteettinsa selviytymiseen, peloissaan, huolissaan ja kykenemättä luottamaan? Ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla… Niin. Mikähän se on?

Käsikirjassa todetaankin, että Suomessa on valitettavan vähän lapsille suunnattua tietoa aiheesta. Kenen sitten tulisi selvittää minkälainen tieto juuri kyseessä olevalle lapselle on ymmärrettävää ja merkityksellistä, tarjoilla se tieto ymmärrettävästi ja vielä varmistua siitä, että lapsi kokee ymmärtäneensä riittävästi? Viranomaisen, sanoo laki. Juuri sen sosiaalityöntekijän, jolla on asiakkaita niin paljon, että hädin tuskin ehtii edes papereista lukea, miten joku muu on lapsen tilanteen tulkinnut. Hänen. Emme ehkä siis enää ihmettele, jos lastensuojelun lapsi tulee seilanneeksi koko prosessin läpi kuulematta kertaakaan omista oikeuksistaan, tai siitä miksi hänen olisi hyvä osallistua, niin kuin eräs kokemusasiantuntija kertoi olevan normaali tilanne. Sosiaalityöntekijän työtaakassa riittääkin pohtimista, joten sille omistamme ihan oman kirjoituksen myöhemmin. Lainsäädännöllä asiakasmääriin voitaisiin vaikuttaa, vaan vielä ei pykälää löydy.

Lapsen oikeus ilmaista mielipiteensä

Tiesi lapsi sitä tai ei, on hänen mielipiteensä lain mukaan selvitettävä aina häntä koskevia päätöksiä tehtäessä, ikä- ja kehitystaso huomioiden. Ei voida kuitenkaan olettaa, että mielipiteen kysymistä seuraisi kirjaamiskelpoinen vastaus, mutta pohjatyöllä (ks. edellinen kappale) siihenkin on mahdollista vaikuttaa. Lastensuojelun käsikirja neuvoo työntekijää luomaan edellytykset sille, että lapsi voi ilmaista ajatuksensa omalla tavallaan ja tarjota tukea siihen. Mielipiteen selvittäminen voi pohjautua myös lapsen kanssa toimimiseen, havainnointiin ja lapsen ja hänelle merkityksellisten ihmisten välisen vuorovaikutuksen seuraamiseen. Niin, siis aikaan ja läsnäoloon.

Lastensuojelulaissa on vielä oma pykälä mielipiteen selvittämiseen. Sen mukaan lapsen mielipiteen selvittämisessä tulee kiinnittää huomiota hienovaraisuuteen ja välttää tarpeetonta haittaa lapsen ja hänen läheistensä välille. Kaksitoista vuotta täyttäneen lapsen kuulemiseen on säädetty vieläkin velvoittavampia menettelyitä – hänellä on puhevalta. Hän voi itse hakea apua, vaatia palveluja ja vastustaa häntä koskevia päätöksiä. Hänellä on oikeus tutustua itseään koskeviin asiapapereihin ja häntä on kuultava todisteellisesti, kun päätöksiä tehdään. Hänen kuulemistaan säätelee hallintolaki. Kuinkahan moni teini pystyy tähän ilman apua?

Lapsen mielipiteen ja toivomusten erityinen huomioiminen

Jos ajatellaan, että lapsi ymmärtäisi tilanteen ja oikeutensa, kykenisi muodostamaan ja ilmaisemaan mielipiteensä käsillä olevasta asiasta, tuo sama viides pykälä edellyttää vielä ottamaan nuo mielipiteet ja toivomukset erityisesti huomioon. Ja ei, se ei tarkoita, että lapsi saisi tai joutuisi päättämään asioista. Viranomaisella on lain mukaan päätösvalta ja hänen tulee ottaa vastuu päätöksestään. Viranomaisen tulee myös aina laittaa lapsen etu edelle. Lapsen etu ei aina ole se, mitä hän toivoo. Lapsen etu on kuitenkin aina, että hänen mielipiteensä kuullaan ja aidosti punnitaan vaihtoehtona ja perustellaan huolellisesti, jos sitä ei pystytä toteuttamaan. Vaikka, ja etenkin jos, lapsi vastustaisi suunniteltua päätöstä ja olisi täysin eri mieltä sen perusteista, on siihen syytä pysähtyä. On eri asia kysyä lapsen mielipide ja jatkaa valmiiksi päätetyn asian päättämistä, kuin aidosti kuulla lapsen mielipide ja pohtia sitä ääneen tasavertaisena vaihtoehtona, vaikkei se lopulta toteutuisikaan. Yksi ero on, että ensimmäinen on laitonta ja toinen ei. Toinen ero liittyy eettisyyteen ja kolmas resursseihin.

Lastensuojelun tarpeen arvioinnin ja päätöksenteon lisäksi lapsen mielipiteiden ja toivomusten huomioiminen liittyy myös lastensuojelun toteuttamiseen. Sekin oli saatu ympättyä samaan lauseeseen. Osallisuus toteutuu tai jää toteutumatta myös ihan arkisten asioiden yhteydessä. Tunnistetaanko ne asiat, joissa lapsella tai nuorella saattaisi olla oma näkemys? Annetaanko lasten ja nuorten vaikuttaa vain aikuisten määrittelemiin asioihin? Onko heidän arjessaan kiinnostuneita korvia valppaana poimimaan tottumattomankin vaikuttajan omat mietteet? Onko (meistä) pienillä asioilla merkitystä?

Opiskelukaverit ja kollegat hoi!

Ei ne pykälät siihen loppuneet, eikä vastuuta rajata vain sosiaalityöntekijöille. Sosiaalihuoltolaki velvoittaa, että palveluja järjestettäessä ja kehitettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota lasten ja nuorten tarpeisiin ja toiveisiin. Lisäksi Nuorisolaki velvoittaa kuntia järjestämään nuorille mahdollisuuden osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja –politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn sekä kuulemaan nuoria heitä koskevissa asioissa. Nuorisolaki koskee myös lapsia, koska alaikärajaa nuorelle ei ole määritelty. Oli kyseessä minkä ikäinen nuori tahansa, näistä oikeuksista ei ole paljoakaan hyötyä, jos niiden käyttämistä ei tueta aikuisten voimin.

Palatakseni lain hyvyyteen tai huonouteen lastensuojelun lasten osallisuuden ollessa kyseessä, olen samaa mieltä Osallisuuden aika ry:n kokemusasiantuntijoiden kanssa siinä, että laki on oikeastaan aikas hyvä – ongelma on siinä, ettei sitä noudateta!

-UK


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *