Tule hyvä kakku..

Kun lapsi leikkii puistossa hiekkalaatikolla, seuranaan kenties muita lapsia ja aikuisia, on sen mahdollistanut osaltaan kunnallispolitiikka. Kunta on jokaisen yksilön lähiympäristö, mikä muotoutuu ja kehittyy kunnan valtuuston, hallituksen ja erilaisten lautakuntien tekemien päätöksien johdosta. Esimerkiksi kaavoituksella säädellään, miten kaupungin alueita käytetään, tuleeko tonteille liike-, toimisto- vai asuinrakennuksia vai leikkipuistoja. Lautakunnat toimivat yhteistyössä erilaisten asiantuntijoiden, asukkaiden, yhdistysten ja yrittäjien kanssa, saadakseen aikaan hyvin informoituja päätöksiä.

Kuntalaiset voivat vaikuttaa alueensa asioihin äänestämällä itselleen sopivaa edustajaa, sekä suoraan vaikuttamalla. Julkinen valta on perustuslain 6.3§ mukaan velvoitettu edistämään mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Tämä koskee myös lapsia. Osallisuudesta on myös säännelty kunta- ja nuorisolaissa. Mahdollisuus saada tietoa kunnassa vireillä olevista asioista, niitä koskevista suunnitelmista, käsittelystä, ratkaisuista ja vaikutuksista kuuluu jokaisen oikeuksiin. Lisäksi asukkaita tulee informoida miten asioista voi kysyä, keneltä, ja minne voi valittaa, jos on päätökseen tyytymätön.

Usein kuulemisen keinot eivät ole lapsilähtöisiä, koska laissa ei ole määritelty konkreettisia keinoja lapsen osallisuuden varmistamiseksi. Jos vireillä olevasta asiasta on informoitu vain kunnan alueella olevassa lehdessä, voidaan olettaa että merkittävältä osalta yksilöitä joita asia koskettaa, on tieto mennyt ohi. Lapsen osallisuutta kunnan asioihin vaikuttajana edesauttaa, jos lasten erityisyys suhteessa aikuisiin otetaan huomioon riittävällä tavalla. Asian monimutkaisuus ei ole riittävä syy jättää lapsen näkemys huomioimatta, jos se vaikuttaa hänen elämäänsä merkittävästi. Vastuu on vallankäyttäjällä etsiä keinoja, miten lapsi voi ikätasonsa ja kehityksensä mukaisesti olla osallisena. Lisäksi tulisi määritellä tarkemmin ketä kuullaan, mistä asiasta, milloin ja kenen toimesta. Jottei osallisuus kutistuisi muodolliseksi kuulemiseksi.

Kunta on vastuussa myös sosiaalipalvelujen, kuten lastensuojelun, järjestämisestä. Sosiaali- ja terveyslautakunta huolehtii, että asioita hoidetaan lakien ja asetusten mukaan, sekä kilpailuttaa palvelut ja tekee palveluhankintojen päätökset. Lautakunta myös kohdentaa esimerkiksi henkilöstöresurssit. Paljon puhututtanut sosiaalityöntekijöiden asiakkaiden suuri määrä, joka tekee laadukkaan työn tekemisen todella kuormittavaksi, voitaisiin korjata jos kunta kohdentaisi varoja lisäkäsien palkkaamiseen. Lastensuojelun palveluita kunta ostaa myös yksityisiltä palveluntuottajilta ja järjestöiltä. Erityisesti sijaishuoltoa ostetaan yksityisiltä tuottajilta, mutta myös avohuollon palveluntuottajina yksityisillä on merkittävä rooli.

Lastensuojelun pääpaino tulisi olla ennaltaehkäisevässä toiminnassa, mikä edistää kaikkien lasten ja nuorten hyvinvointia ja tukee heidän kasvuaan. Ennaltaehkäiseviin toimiin voi laajasti ajateltuna sisältyä hyvin monentyyppisiä asioita. Vanhemman pääsy riittävän ajoissa mielenterveys- tai päihdepalvelujen piiriin ehkäisee perheen tilanteen kärjistymistä. Tai mahdollisuus saada lapselle nopeasti päivähoitopaikka, kun työtä tarjotaan. Taloudellinen tukeminen, kun rahahuolet vievät jo yöunetkin. Jaksavat päivähoidon hoitajat, jotka voivat antaa lapselle niitä asioita, joita kotona ei ehkä juuri sillä hetkellä ole antaa. Vapaa-ajanvietto paikkojen rakentaminen ja taloudellinen tukeminen, jotta nuorilla olisi vaihtoehtoisia tapoja kuluttaa aikaansa- ja kehittää omia vahvuuksiaan. Listaa voisi jatkaa vielä pitkään. Voisi jopa ajatella, että kaikki kuntapoliittiset päätökset linkittyvät jollain tavalla lastensuojeluun?

Kokemusasiantuntija on henkilö, jolla on omakohtaisia kokemuksia jonkin palvelun sisältä. Hän voi osallistua palvelun suunnitteluun, toteutukseen ja kehittämiseen omalla ja sitä kautta jonkin kollektiivisen kokemuksen ja ilmiön tulkkina. Asiakkaan vaikutusvalta perustuu jaloilla äänestämiseen, jos palvelu ei miellytä- voi aina mennä seuraavaan liikkeeseen. Lastensuojelun asiakas ei voi äänestää jaloillaan. Osallisuus on tärkeää myös palvelun kehittäjien näkökulmasta, ei vain palvelun käyttäjälle. Tuhlataan kohtuuttoman paljon resursseja, jos sivuutetaan loppukäyttäjän tuottama arvokas informaatio. Jos hyvinvoinnin lisääminen on monen sosiaalialan palvelun keskiössä- eikö sen paras asiantuntija ole henkilö jolle hyvinvointia pyritään tuottamaan?

Olen päässyt nyt muutaman kerran mukaan Osallisuuden ajan kehittäjäryhmän tapaamisiin. Ryhmän, niin kuin koko yhdistyksen, toimintaa läpäisevä ideologia juontaa juurensa yhteistutkimisen malliin. Siinä kokemusasiantuntijat, sosiaalialan ammattilaiset ja me opiskelijoina keräännymme yhteen jakamaan ja kerryttämään tietoa. Toiminta perustuu ajatukselle, että kohtaamalla tasavertaisina ja kaikkien osapuolten osaamista kunnioittaen, on mahdollista luoda jotain uutta ja parantaa samalla palvelujen asiakaslähtöisyyttä. Se vaatii osallistujilta muun muassa joustavuutta, luottamusta, oppimiskykyä ja epävarmuuden sietämistä. Jotta aito osallisuus toteutuu ja tulokset olisivat mahdollisimman moniääniset, ammattilainen ei voi lyödä ennalta lukkoon tiukkoja raameja tekemiselle. Yhteistutkiminen ja kehittäminen ovat parhaimmillaan kaikkia osapuolia motivoivaa, vaikuttavaa ja asiakasta voimaannuttavaa.

Politiikassa on pitkään puhuttu kestävyysvajeesta ja väestörakenteen vanhenemisesta. Leikkaukset ja palvelujen karsiminen ja tehostaminen ovat mantran mukaan välttämättömiä. Ehkä osittain ovatkin. Mutta tulevaisuudessa tarvitaan mahdollisimman monia nykyisistä lapsista ja nuorista mukaan aktiivisina kansalaisina. Eikö heihin kannattaisi sijoittaa juuri nyt, ja kuunnella mitä heillä on sanottavana? Erityisesti heikompiosaisille lapsille yhteiskunnan tuki on olennaisen tärkeää sekä nykyisen arjen että tulevaisuuden mahdollisuuksien kannalta. Nobelisti Heckmanin ja hänen kollegoidensa laskelmien mukaan sijoitukset laadukkaaseen varhaiskasvatukseen tuottaa 7-10% vuosittaisen tuoton. Olisi mielenkiintoista tietää tuottaako vastaavat leikkaukset 7-10% vuosittaisen tappion?

 Joskus politiikkaa seuratessa nousee ajatuksiin mielikuva lapsista, jotka hiekkalaatikolla heittelevät toistensa silmiin hiekkaa, hiekkalinnojen rakentamisen sijaan. Nyt kun Sote on kaatunut, on alkanut pulpahdella analyysejä, miksi näin kävi? Olisiko yksi syistä asiakasnäkökulman huomiotta jättäminen ja puutteelliset yhteistyötaidot? Ohittamalla asiantuntijoiden, asiakkaiden ja vastapuolen tarpeet ja tieto, sekä nostamalla omat intressit ja eturyhmät paalupaikalle, saatiin aikaiseksi tilanne, josta yhteistyö oli kaukana. Päättäjillä olisi opittavaa yhteistutkimisesta ja sen periaatteista.

-MH-

Pohdintojen pohjalla seuraavia lähteitä:

https://heckmanequation.org/resource/the-case-for-investing-in-disadvantaged-young-children/

http://www.socca.fi/files/2335/Yhteistutkiminen-opas_sosiaalityohon_2.0_Kati_Palsanen.pdf

https://www.vantaa.fi/hallinto_ja_talous/paatoksenteko/kaupunginvaltuusto

H.Pajulammi 2014. Lapsi, oikeus ja osallisuus. s.349-360. Talentum:Helsinki.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *